Perfektionismin määritelmiä löytyy paljon riippuen tahosta, joka sitä lähestyy. Tässä tekstissä aihetta lähestytään siten, että perfektionismi on ominaisuus, joka on mennyt yksilön sisäisen pakon ohjaamana äärimmilleen ja joka lopulta uuvuttaa, hankaloittaa, jopa rajoittaa mielekästä elämää. Usein tämän tyyppisten vaatimusten taustalla on mutkikkaita syitä, jotka toimivat ominaisuuden polttovoimana niin kauan kunnes ne havainnoidaan ja kesytetään tietoisen ymmärtävässä hengessä ja otetaan lempeän ohjauksen avulla hallintaan.
Kun lähestytään näinkin haastavaa problematiikkaa, on hyvä ottaa monenlaisia asioita huomioon. Voit tästä halutessasi tallentaa mieleesi sinuun kolahtavia näkökulmia, antaa niiden tehdä mielessäsi omaa hiljaista työtään, ja kun aika on, lähteä soveltamaan näitä käytäntöön sinulle sopivalla tavalla.
1. Heti ensin muista: näitä(kään) vinkkejä sinun ei tarvitse suorittaa täydellisesti. Riittää kun suunta on oikea eli sinun sisäistä energiaasi vapauttavaa. On myös tärkeätä ymmärtää, että loppupelissä vain sinä itse tiedät mitä tarvitset.
2. Anna aikaa itsellesi, sillä tämän tason haasteita oman mielen kanssa on vaikea purkaa. Ja ehkä ei ole tarpeenkaan kokonaan tätä tehdä, vaan se riittää, että saat terän perfektionistiselta ominaisuudeltasi hiottua hieman inhimillisemmäksi. Sellaiseksi, että sinulla on kevyempi olo itsesi ja meneillään olevan tekemisesi kanssa.
3. Kaikki lähtee perfektionismin tiedostamisesta, tietynlaisesta nöyryydestä sen edessä, että tässä suhteessa on erittäin, erittäin vajavainen yksilö, ja että mitä suurimmalla todennäköisyydellä on tarvinnut tätä ominaisuutta johonkin, jotta on selvinnyt elämästä.
Kyse voi myös olla ihan vain perusteellisesta persoonallisuuden ominaisuudesta, mutta sinä itse erotat, kummasta kohdallasi on kyse. Hyvä keino erottaa nämä toisistaan on miettiä sitä, tuottaako ominaisuus sinulle tuskaa, loputonta hiomista, julmiakin vaatimuksia itseäsi kohtaan ja kärsiikö ympäristö tästä. Toisin sanoen, hankaloittaako ominaisuus sinun ja lähellä olevien ihmisten elämää.
4. Perfektionistisen äänen erottamiseen saattaa mennä hetki jos toinenkin, mutta hyvä merkki tämän aktivoitumisesta on tunne siitä, että jokin alun perin mieleinen asia tai tehtävä alkaa tuntua sinusta mahdottomalta, huomaat energian katoavan ja mieleesi nousee tuskainen olo.
Tätä voi tapahtua myös silloin, kun olemme ottaneet liikaa tehtäviä ja virikkeitä elämään, mutta itse perfektionistisen äänen oppii pikkuhiljaa erottamaan liian ruuhkaisesta viikkokalenterista.
Myös jumitus saattaa olla merkki siitä, että sisäinen perfektionisti tahtoo taas aloittaa oman mellastamisensa, sillä sen täydellisyyteen kurottavat, virheitä kammoksuvat ja kohtuuttomat vaatimukset ovat usein hyvin lamaavia. Jumitukset voivat liittyä myös muihin toiminnanohjauksen haasteisiin, mutta loppupelissä sinä itse tiedät mistä kohdallasi on kyse. Tai jos et vielä mielestäsi tiedä, opit kyllä ajan kanssa tämän. Itsetuntemus ja kyky kuunnella itseä ovat taitoja, jotka helpottavat suuresti elämää.
5. Joskus henkinen urakka itsen kanssa voi tuntua toivottomalta. Tällöin sinun olisi hyvä oppia uskomaan ihmeisiin, ainakin hieman. Sillä tiedätkö mitä: ihmeitä on olemassa, suuria ja pieniä. Tuottaa paljon iloa, kun näitä oppii havaitsemaan omassa elämässään, ympärillään ja kun ymmärtää että uskominen myönteisiin tapahtumiin, kehitykseen ja asioihin on täysin realistista.
Psykologian professori Markku Ojanen lainaa Positiivisen psykologian käsikirjassaan (2024,13) Susan Jeffersia kirjoittamalla ”Meidät on opetettu uskomaan, että kielteinen on realistista ja myönteinen epärealistista”. Tässäpä paljon pohdittavaa suhteessa omiin asenteisiin ja uskomuksiin.
6. Perfektionisti pelkää usein virheitä. Ja mikä vielä pahempaa, hän ei hyväksy niitä omalla kohdallaan. Hänelle 10- tai 9,5 lukion matikan kokeesta merkitsee maailmanloppua ja hänen on pakko tutkia, ”mikä ihme meni vikaan”, tekikö ehkä jopa opettaja jonkin virhearvion korjatessaan hänen koettaan. Koetta, johon hän oli huolella ja yliharjoittelemalla valmistautunut (esimerkki omasta elämästä).
7. Äärimmilleen vietynä perfektionistinen ääni sisälläsi voi pysäyttää sinut tavalla, jossa huomaat, ettet pääse etenemään siinä tehtävässä, jonka parissa juuri olet. Tästä seuraa pysähdys, jonka yli on vaikea päästä, koska sisäinen äänesi vaatii sinulta panosta, jonka henki on ”kaikki tai ei mitään”, ja jos tiedät, ettet pysty olemaan virheetön, et pysty tekemään mitään.
8. Ihmisellä voi olla korkeita tavoitteita ja palava halu tehdä asioita mahdollisimman hyvin ja tämä on ok. Sitä vastoin elämää hallitseva, pakonomainen tarve olla virheetön, on ominaisuus, joka perustuu mielen pohjalla asustavaan pakkomielteeseen. Se on tila, jossa painitaan aivan omassa luokassaan. On hyvä oppia erottamaan nämä toisistaan, jottei lähde tuomitsemaan intohimoisesti tavoitteita itselleen asettavia henkilöitä tai itseään.
9. Kun lähdet kesyttämään sisälläsi asustavaa perfektionistia, voit aloittaa sen siten, että teet aluksi asioita tahallasi vähän ”huonosti” ja tunnustelet, mitä silloin tapahtuu mielessäsi. Tätä voi toteuttaa monissa turvallisissa tilanteissa, joissa huomaa perfektionistin nostavan päätään.
Itselläni tällainen siedätyshenkinen tilanne oli aikoinaan se, kun katoin ruokapöytää tulevia vieraita varten. Pöytää kattaessa huomasin, että mittasin jokaisen ruokailuvälineen kohdalla niiden etäisyyttä pöydän reunalta. Tämä siksi, että halusin kaiken olevan symmetristä ja täten täydellisen näköistä. Huomasin paineen ja kiireen tunteen nostavan päätään ja tajusin, että hei, tämä ei voi jatkua näin. Hetki, jolloin tajusin tämän oli hirvittävä ja samalla helpottava. Lähdin tahallisesti asettelemaan lautasia hieman ”huonosti”, samoin kuin muitakin välineitä, hieman vain, mutta kuitenkin. Vähän tämä riipaisi, mutta siedätyshoitoni alkoi tästä.
Yksi esimerkki vielä. Pelasin iPadilla usein Sudokua ja sen hyväksyminen, että jossain kohden tulee virhepiste, oli todella vaikeaa. Tämä aiheutti sen, etten mennyt eteenpäin seuraavalle tasolle ennen kuin sain virheettömän tuloksen. Sanomattakin on selvää, että vaatimuksen takia olin jumissa samalla tasolla vaikka kuinka kauan, enkä päässyt näin kehittymään.
Kun sain itseni kiinni epäterveestä virheettömyyden tavoittelusta, lähdin ohjaamaan itseäni eteenpäin ajattelemalla, että näin saa olla, ei ole mitään hätää ja että pari virhepistettä sinne tai tänne on ok. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta perfektionistille todella haasteellista. Itselläni luovuttaminen tuntui lähes kipuna kehossa.
Yllä olevat keinot ovat minulle olleet turvallista siedätyshoitoa parhaimmillaan. Tämä onnistui lopulta tiedostamisen, hyväksynnän ja omien tunteiden kannattelun avulla. Työ haasteen kanssa jatkuu, enkä osaa vielä sanoa, voiko tällaisia piirteitä itsessään ikinä kokonaan voittaa, mutta ehkäpä jo puolitiehen pääsy on jonkinlainen voitto.
10. Perfektionistisen äänen ja sen vaatimusten saaminen positiiviseen hallintaan ei ole mahdotonta, jos oppii tunnistamaan ne hetket, jolloin se nostaa päätään. Taistellen ja tuomiten sitä tuskin voittaa, mutta myötätunnolla ja ymmärtämällä voi onnistua ohjaamaan sitä omalle, hieman hiljaisemmalle paikalle mielen sisällä siten, että sillä ei ole enää kaiken kattavaa valtaa sinussa.
Olen kirjoittanut myös ankaran ja mitätöivän sisäisen äänen luonteesta, sen tehtävistä ja lempeästä lähestymistavasta siihen täällä: Hallitseeko ankara mitätöivä sisäinen puhe sinua? Entä millainen se on luonteeltaan, miksi tullut luoksesi? Kokeile hyväksyvää lähestymistapaa siihen ja saatat yllättyä.
Lopuksi vielä: Jos haluaisit jakaa kokemuksia siitä, miten olet itse saanut kesytettyä ankaraa perfektionistista ääntäsi, kuulisin mielelläni kokemuksistasi joko sähköpostini tai IG-tilini viestikanavan kautta.
——————————————-
Lähteet:
Elämä itse. Toisin sanoen teksti pohjautuu kirjoittajan omiin kamppailuihin ja havainnointeihin perfektionististen taipumusten ja ankaran sisäisen äänen kanssa.
Markku Ojanen, Positiivisen psykologian käsikirja, 2024. Basam Books.
Vahvoja vaikutteita ilmiön haltuun ottamiseen olen saanut Maria Nordinin Eroon oireista -kirjasta ja Harri Gustafbergin kursseista, joissa on keskitytty muun muassa stressin hallintaan ja omien tulkintojen ohjaukseen. Korvaamattomia mielenmuokkauksen ja näkökulmien kirkastajia ovat myös olleet syvät keskustelut läheisten ihmisten kanssa.
Kuvat: Pixabay