Samalla kun tarkastelemme omia traumaattisia kokemuksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia tämän päivän elämään, on hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeätä tiedostaa myös traumaattisten tapahtumien rinnalla olleet positiiviset suojaavat kokemukset.
Turun yliopiston väitöskirjatutkija Saija Westerlund-Cook tuo hyvin esille Traumatietoinen työote -kirjassa (2023), kuinka positiiviset lapsuuden kokemukset lieventävät epäsuotuisten kokemusten vaikutuksia.
Jos lapsuuden epäsuotuisia kokemuksia tarkastelee irrallisina positiivista ja suojaavista kokemuksista, voi muistot olla kokonaisuudessaan hyvin synkkiä ja latistavia, jopa häpeää tuottavia. Mutta jos niiden rinnalla pystyy näkemään joitakin suojaavia positiivisia tekijöitä, eli kaiken sen hyvän, jota myös oli, voi näkökulma omaan historiaan keventyä samalla kun meistä tulee ikään kuin kokonaisempia.
Keskittyminen pelkästään menneisyyden traumaattisiin ja haasteellisiin puoliin tai toisten ihmisten katkerahenkiseen syyttelyyn voi kuluttaa, viedä voimia ja jos mieli on kovin katkera, myrkyttää se yksilöä pikkuhiljaa sisältäpäin yhä syvemmin.
Lastenlääkäri, tutkija Nadine Burke Harris kertoo kuuluisassa TED-puheessaan lapsuuden traumojen vaikuttavan fyysisellä ja psyykkisellä tasolla yksilön myöhempään terveyteen. https://www.youtube.com/watch?v=95ovIJ3dsNk
Tämän takia olisi elintärkeätä, jos suinkin mahdollista, käydä omaa traumataustaa kokonaisvaltaisesti läpi. Kokonaisvaltaisuuteen kuuluu eheyttävänä osana olla myös tietoinen oman elämän suojaavista ja positiivista tekijöistä.
Omien suojaavien tekijöiden tiedostaminen
ja niistä kumpuava kiitollisuuden tunne vahvistaa,
eheyttää ja keventää traumakokemuksista selviämistä.
Näin tehdessään yksilön ei tarvitse samaistua koko mielellään epäonnisen asemaan vaan hän voi nähdä elämänsä eheämpänä. Elämänä, jossa oli ehkä tavallista raadollisemmat olosuhteet, mutta jossa oli samanaikaisesti paljon sellaista, jota voi kutsua välittämiseksi, huolenpidoksi ja onnellisuudeksi.
Tämä kaikki hyvä oli sitä, mikä suojasi sinua
kohti aikuisuutta ja eheämpää elämää.
Mitkä ovat lapsuuden suojavia kokemuksia
Westerlund Cook kirjoittaa artikkelissaan (2023, 86), että suojaaviksi kokemuksiksi kuuluvat muun muassa seuraavat tekijät: tunteista on saanut puhua, perheen tuki vaikeuksien kohdatessa, osallisuus yhteisön rutiineihin ja perinteisiin, yhteenkuuluvaisuuden kokemus yläkoulussa, ystävien tuki ja joku perheen ulkopuolinen aikuinen ihminen, jonka luona on voinut kokea turvaa ja suojaa.
Lisäisin vielä edelliseen muutamia suojaavia kokemuksia, joita olen itse kokenut saavani: tunne siitä, että loppupelissä on välitetty, vaikka tämän sanoittaminen ja näyttäminen on ollut perheeni sisällä hyvin haasteellista, perheen vilkas sosiaalinen elämä, läheinen suhde veljeen, vanhempien herkkä omatunto, taloudellinen vakaus sekä heidän kykynsä hoitaa elämän eteen tuomia velvollisuuksia.
Ilman näiden positiivisten tekijöiden tiedostamista ja keskittymällä pelkästään siihen, mikä oli varhaishistoriassani hajottavaa ja traumatisoivaa, eläisin yhä hyvin synkkien mielikuvien maailmassa vailla mitään käsitystä siitä hyvästä mitä myös oli.
Aktiivinen työskentely sen eteen, että löysin omasta historiastani myös kaiken sen hyvän mitä oli, oli itselleni äärimmäisen tärkeätä, keventävää ja eheyttävää. Näin tehdessäni sain rakennettua itsestäni ja elämäntarinastani ikään kuin eheämmän.
Miten sinulla, oletko työskennellyt oman elämäntarinasi kanssa ja löytänyt sieltä sinua koossa pitäviä suojaavia tekijöitä ja kokemuksia?
————————————-
(Olen julkaissut tämän tekstin aikaisemmin 10.11.2024 Kultainen Sulka -sivustolla, josta olen sen editoinnin jälkeen siirtänyt tänne omalle sivulleni.)
Lähteet:
How childhood trauma affects health across a lifetime | Nadine Burke Harris | TED luento https://www.youtube.com/watch?v=95ovIJ3dsNk
Westerlund-Cook Saija, Lapsuusajan haitallisten ja suojaavien kokemusten sekä toivon merkitys systeemisessä ja suhdeperustaisessa työotteessa. Teoksesta Johanna Linner Matikka, Tiia Hipp (toim.) Traumainformoitu työote, PS-kustannus 2023.
Kuvat: Pixabay